Tietopolitiikka, luottamus, sääntely, tietotilinpäätös, ihminen ytimessä ja muutoksen arvoperusta– muun muassa näistä teemoista keskusteltiin TIEKEn Tietoyhteiskunta-akatemiassa 17.3.2021.
”Tule mukaan vauhdittamaan tietoyhteiskuntakehitystä TIEKEn verkostoihin. Yhdessä rakennamme kestävää ja inhimillistä digitalisaatiota sekä paikallisella että kansainvälisellä tasolla”, kannusti TIEKEn hallituksen puheenjohtaja Ilkka Lakaniemi avatessaan Helsingin kaupungintalolta striimatun Tietoyhteiskunta-akatemian.
Tallenteet löytyvät verkosta
Tilaisuutta luotsannut Demos Helsingin Johannes Anttila puolestaan muistutti, että seminaari tallennetaan TIEKEn Youtube-kanavalle. Näin kaikki digitalisaation nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä kiinnostuneet, jotka eivät livelähetykseen ehtineet, pääsevät katsomaan tallenteet.
Toivottaessaan puhujat ja osallistujat tervetulleiksi tilaisuuteen TIEKEn toiminnanjohtaja Hanna Niemi-Hugaerts nosti TIEKEn laajasta portfoliosta esiin kaksi meneillään olevaa projektia: pk-yritysten GDPR-valmennuksen ja nuorisolle suunnatun Oma data suojassa -hankkeen.
”Lisää esimerkkejä TIEKEn monitahoisesta työstä löytyy tänä aamuna verkkoon ilmestyneestä Matkalla digitaaliseen tulevaisuuteen -julkaisusta”, Niemi-Hugaerts totesi.
Ilkka Lakaniemi ja Hanna Niemi-Hugaerts toivottavat osallistujat tervetulleiksi
Datatalous kansan asialla
Videotervehdyksessään liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka onnitteli 40-vuotiasta TIEKEä ja puhui datataloudesta, jonka ei pidä perustua teknologiseen suorituskykyyn vaan kansalaisten tarpeisiin.
”Dataa pitää hyödyntää hajautetusti ja avoimesti, vastuullisesti ja koordinoidusti. Suomi on vahvasti vaikuttamassa eurooppalaiseen digitalisaatiopolitiikkaan, jonka tavoitteena on siilojen purkaminen ja datan vapaa liikkuvuus.”
”On otettava selkoa jo kertyneestä ja jatkuvasti kertyvästä datasta. Tarvitaan struktuuri, vaikkapa tietotilinpäätös, jonka avulla olennainen data erotetaan epäolennaisesta, sillä data on ydinresurssi kaikilla toimialoilla. Henkilötietosuojasta ja immateriaalioikeuksista huolehtiminen ovat keskeinen osa kannattavaa datataloutta”, Harakka painotti.
Vahva eurooppalainen kehys
Europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri vertasi digitalisaatiokehityksen tämänhetkistä vaihetta liikenteeseen. Digitalisaation laajentuessa kaikille elämänalueille tarvitaan pelisääntöjä ja periaatteita, joita noudattamalla vältytään yhteentörmäyksiltä.
”Kun datan määrä koko ajan kasvaa, tarvitsemme säädöksiä varmistamaan, että dataa tuotetaan ja käytetään eettisesti oikein. Kilpailukykyinen ja elinvoimainen eurooppalainen sisämarkkina muodostuu infrasta, osaamisesta ja lainsäädännöstä.”
Liikenne- ja viestintäministeriön valtiosihteeri Pilvi Torsti viittasi muuttuneeseen maailmanpolitiikkaan, jossa turvallisuus ja kauppa ovat aiempaa vahvemmin sidoksissa toisiinsa.
”Juuri nyt työpöydälläni on vuoteen 2030 tähtäävä kansallinen kyberturvallisuusohjelma sekä ratkaisumalli, jolla pystymme analysoimaan koronapandemian vauhdittaman digiloikan pulmia ja saavutuksia.”
Torsti muistutti, että Suomessa on yhä myös digitalisaatiosta syrjäytyneitä ihmisiä.
Reaktiivisuudesta ennakointiin
Helsingin kaupungin digitalisaatiojohtaja Mikko Rusama viittasi globaaliin paradigmaan, joka siivittää myös Suomen pääkaupungin kehittämistä ”maailman toimivimmaksi, digitalisaatiota hyödyntäväksi kaupungiksi”. Muutoksen ydin on siirtyminen reaktiivisuudesta ennakointiin.
Rusama kertoi esimerkin koulutaipaleen alkumetreiltä: ”Sen sijaan että kiireisien vanhempien pitäisi täytellä hakulomakkeita, lähetämme heille tekstarin, jossa proaktiivisesti tarjoamme esiopetuspaikan.”
”Näin voimme toimia, kun käytössämme on perhettä koskevaa dataa, ja lupa sen käyttöön. Jotta voimme hyödyntää kaupungin järjestelmiin tallennettuja henkilötietoja palvelutuotannossa, on luotava ratkaisu, jolla kansalaiset voivat tehokkaasti antaa luvan tietojensa käyttöön. Toistaiseksi tilanne on se, että lupia on kerätty paperilomakkeilla, joiden hallinta on käytännössä mahdotonta.”
Teknologia tuo vastuuta
”Teknologia muuttaa yhteiskuntaa ja tuo vastuuta”, kommentoi Microsoftin yhteiskuntasuhdejohtaja Susanna Mäkelä, ja kiitti EU:n aloitteellisuutta erityisesti henkilötietosuojan sääntelijänä.
Kun EU:n yleistä tietosuoja-asetusta GDPR:ää alettiin soveltaa keväällä 2018, Mäkelä asui Japanissa, ja siellä hänen mukaansa sääntely nähtiin esteenä.
”Tällä hetkellä lapset eivät Japanissa käy koulua koronan vuoksi, kun taas Suomessa opiskelu jatkuu etänä. Tämä on konkreettinen esimerkki siitä, että sääntely on mahdollisuus eikä este. Todennäköisesti tällainen digiloikka ei olisi onnistunut viisi vuotta sitten.”
Turvallinen digiympäristö rakennetaan Mäkelän mielestä eri sektoreiden yhteistyöllä.
”Kyberuhat kasvavat, se on tosiasia, eikä niiltä suojauduta siiloissa vaan kumppaneina.”
Yrittäjä suunnistaa sisämarkkinoille
Terveisiä pk-yrityksistä toi Suomen Yrittäjien digi- ja koulutusasioiden päällikkö Joonas Mikkilä.
”Mahdollisimman harmonisoitu digitaalinen EU:n sisämarkkina on tärkeä suomalaisille pk-yrityksille. Pitää kuitenkin muistaa, että kilpailukyky ei tapahdu reguloimalla vaan tarvitaan panostuksia osaamiseen.”
Mikkilä uskoo EU:n tuoreen elvytyspaketin antavan hyvää tukea pk-yritysten digivalmiuksien parantamiseen.
”Vain kymmenen prosenttia suomalaisista pk-yrityksistä hyödyntää tekoälyä, nyt resursseja pitää suunnata sekä osaamisen että kapasiteetin nostamiseen.”
Mikkilän mukaan pk-sektorilla esimerkin voima on valtava.
”Tuumasta toimeen ryhdytään, kun tutkaan tulee kilpailijoita, jotka alkavat tehdä jotain arvokasta.”
Hanna Niemi-Hugaerts, Pilvi Torsti, Mikko Rusama, Susanna Mäkelä, Joonas Mikkilä, Miapetra Kumpula-Natri ja Johannes Anttila
Sääntely laahaa jäljessä
Videotervehdyksessään pitkän linjan tietoyhteiskuntavaikuttaja Jyrki Kasvi kannusti ottamaan oppia historiasta. Kotitietokoneilla on ollut kauaskantoinen vaikutus tähän päivään.
Tenavana peruslelun äärellä oli valittavissa leikki tai särkeminen, tietokoneella sen sijaan pystyi tekemään omia juttuja. Ja monet niistä, jotka tekivät, ovat ICT-alan yrittäjiä ja kehittäjiä. Demoskene ja kotimikrot ovat kantaneet pisimmälle 40 vuoden takaa. Ne toivat suuren joukon uusia ihmisiä tekniikan äärelle.
Olemmeko pelkkiä teknologian kuluttajia? Pitää kulkea siihen suuntaan, että meillä on mahdollisuus ja oikeus ottaa ruuvimeisseli käteen ja katsoa, mitä järjestelmä on syönyt ja lupa ohjelmoida uudelleen. Siitä kasvaa luovuus ja osaaminen.
Meidän pitää voida luottaa järjestelmiin. Siihen, että ne tekevät sen – ja vain sen – mitä ne sanovat tekevänsä. Jotta uskallamme käyttää uusia ratkaisuja.
Kasvin mukaan nyt pitäisi tunnistaa ajurit, joilla olisi mahdollisimman suuri vipuvaikutus kansantalouteen. Hän vertasi meneillään olevaa digimullistusta Englannin teolliseen vallankumoukseen 1800-luvulla.
”Vanhat rakenteet kuolevat ja uusia syntyy. Voittajia ovat ne, jotka tarttuvat ensimmäisinä digitalisaation mahdollisuuksiin ja uskaltavat kysyä vaikeita kysymyksiä.”
Lainsäätäjiä Kasvi kannusti ketteryyteen.
”Sääntelyn pitäisi pysyä nopeasti uusiutuvan teknologian tahdissa. Esimerkiksi modeeminkaappauslaki tuli voimaan vuosia sen jälkeen, kun viimeinen modeemi oli kannettu museoon.”
Haasteena hajanainen arvoketju
Sitran kestävän kehityksen asiantuntija Lotta Toivonen toi esiin haasteita, joita liittyy digitalisaation ympäristövaikutusten analysointiin. Hän huomautti, ettei tulevaisuuden kiertotaloutta ja uusiutuvan energian hyödyntämistä voida toteuttaa ilman teknologiaa ja digitaalisia ratkaisuja, mutta samalla on tehtävä töitä negatiivisten ympäristövaikutusten taklaamiseksi.
”Digitalisoituvan yhteiskunnan arvoketjut ovat hajallaan ympäri maailmaa, ja kulutusta kirjautuu muillekin kuin ICT-alalle, joten vaikutusten arviointi on vaikeaa. Tarvitsemme lisää tietoa isosta kuvasta. Kenellä olisi intressi sen avaamiseen?”
Toivonen luetteli avoimia kysymyksiä: Miten paljon suomalaisten digitaalisten palvelujen käytön ympäristövaikutuksia ulkoistetaan rajojemme ulkopuolelle? Riittääkö puhdas sähkö ja arvokkaat luonnonvarat? Mikä on datankäytön hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki? Miten rakennetaan ICT-infrastruktuuri, joka perustuu hyvään kokonaiskuvaan ja pitkän aikavälin ympäristötavoitteisiin?
Katse kokonaisuuteen
Johtaja Timo Seppälä Etlasta totesi, ettei ICT-järjestelmien ja digitalisaation energiatehokkuuteen ole kiinnitetty laajasti huomiota 1980-luvun jälkeen. Hän luetteli kansainvälisiä arvioita:
”Globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä ICT-sektorin osuus on 1,8 – 2,8 prosenttia. Koko toimitusketjussa ICT-sektorin globaali päästöosuus on 2,1 – 3,9 prosenttia. Suomesta vastaavia arvioita ei ole olemassa.”
Suomen tilanteesta Seppälä kertoi muutamia tunnuslukuja:
”Vuonna 2018 ICT-sektorin osuus Suomen sähkönkäytöstä oli 1,1 prosenttia. Sähkönkäyttö kasvoi vuosina 2011 – 2018 keskimäärin 18,8 prosenttia vuodessa. Kaikesta Suomen energiankulutuksesta sähkön osuus vuonna 2018 oli 67,8 prosenttia.”
”ICT-hankintojen osuus oli 52 prosenttia ICT-sektorin yritysten liikevaihdosta. Hankinnoista yli puolet tehdään ulkomailta.”
Seppälä peräänkuulutti kokonaisvaltaista näkemystä energiankulutuksen arviointiin toteamalla, että yksittäisien laitteiden energiatehokkuuden sijaan pitäisi keskittyä järjestelmien energiatehokkuuden optimointiin.
Miten purat ja kierrätät?
Suomen ympäristökeskus SYKEn projektipäällikkö Susanna Horn kertoi SYKEn, Geologian tutkimuskeskus GTK:n ja VTT:n Digitalisaatio ja luonnonvarat -hankkeesta, jonka tavoitteena on koota tietoa digitalisaation raaka-ainehaasteista, ja tuoda esille isoa kuvaa raaka-aineiden kompleksisuudesta, mittasuhteista ja ongelmista.
”Haluamme tunnistaa järjestelmän kriittiset kohdat, joihin pitää keskittyä sekä tarkastella ohjauskeinoja, joilla ekologista kestävyyttä voidaan parantaa.”
Horn muistutti, että ICT-laitteissa käytettävät metallit ovat uusiutumattomia, miljardien vuosien aikana kehittyneitä alkuaineita.
”Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tekniikat ovat komplisoituneet, ja tarvitaan paljon erilaisia metalleja. Älykännykkä painaa 200 grammaa, mutta sisältää 40 – 80 alkuainetta. Kännykkää käytetään pari vuotta, ja sitten arvometallit päätyvät jätteeseen.”
Kierrätyksen haasteita ovat Hornin mukaan yhdessä tuotteessa käytettävien materiaalien runsaus.
”Monien metallien erottelu on iso prosessi, ja lisäksi mukana on erilaisia nanopartikkeleita, liimoja ja seoksia. Erilaisia materiaaleja on myös hankala tunnistaa ja erottaa toisistaan.”
Koodauksesta uusi cleantech
Ohjelmistotalo Exoven toimitusjohtaja ja Koodia Suomesta ry:n hallituksen jäsen Janne Kalliola käänsi katseet koodaamiseen, jonka mahdollisuudet ympäristökuorman vähentäjänä kannattaisi ottaa vakavasti.
”1980-luvulla tehtiin tehokasta softaa, sillä koneet eivät jaksaneet muuta pyörittää. Nykysoftat ovat tehottomia, ja laitteet puolestaan tehokkaita. Kissavideoiden alla oleva softapino on tehoton verrattuna siihen, mitä aikoinaan saatiin irti vaatimattomista laitteista.”
Tähän on tultu Kalliolan mukaan sen vuoksi, että koska koodaaminen on kallista, asiat pitää tehdä nopeasti.
”Softaa ei tarvitse tehdä nopeaksi, koska koneet hoitavat homman. Koneet kehittyvät aina vain järeämmiksi, joten softan optimointi kannattaisi. Esimerkiksi hankintakriteereillä voitaisiin vaikuttaa myös softan ekologiseen kehitykseen.”
”Mieluummin maksetaan pilvipalveluiden käytöstä, jonka seurauksena raha virtaa Suomesta ulos ja sähkönkulutus kasvaa.”
”Vihreä koodaus – tuleeko siitä seuraava cleantech?”, Kalliola kysyi.
Reilusta työstä reilu korvaus
Asiantuntija Jyrki Suokas Sitrasta ilmoittautui reilun datatalouden kiertäväksi sanansaattajaksi. Hän ennusti reilun datatalouden puhureja vuodelle 2025.
”Alustatalous on vain välivaihe. Seuraava vaihe on avoin ekosysteemi, jossa pystytään toimimaan yhdessä eikä niin kuin nyt, että vain yksi suurin ja kaunein voittaa.”
Suokas havainnollisti reittiä kuviolla, jossa data-niminen raaka-aine on vapaasti kaikkien innovatiivisten liiketoimintamallien kehittäjien saatavilla. Keskiössä ovat liiketoimintaekosysteemit, jotka luovat uudenlaisia palveluja teknologian avulla.
”Rakennuspalikoita ovat turvallinen datan siirto ja luvitus, sekä sen koordinointi, missä ja miten dataa saa käyttää.”
”Reilusta työstä reilu korvaus kaikille – tätä on reilu datatalous”, Suokas kiteytti.
Hanna Niemi-Hugaerts, Janne Kalliola, Susanna Horn, Johannen Anttila, Lotta Toivonen, Timo Seppälä
Teräsjätti keventää ympäristökuormaa
Outokummun Tornion tutkimuskeskuksen digitalisaation tutkimuspäällikkö Juha-Matti Pesonen kertoi yli 30 maassa toimivan, yli kaksi miljoonaa tonnia terästä tuottavan yritysjätin ympäristötavoitteista.
”Outokumpu aikoo olla hiilineutraali vuonna 2050.”
Pesonen nosti esiin globaaleista megatrendeistä muovin käytön vähenemisen.
”Monissa tuotteissa muovin tilalle tulee ruostumaton teräs, joka vahvana ja kierrätettävänä materiaalina on ympäristön kannalta kestävä valinta.”
Pesosen mukaan ruostumatonta terästä voidaan kierrättää loputtomiin ilman, että sen laatu heikkenee. Kierrätysteräksen käyttö on myös tehokkain keino pienentää tuotantoprosessin ympäristövaikutuksia ja valmistaa kestävää ruostumatonta terästä.
”Tällä hetkellä Outokummun kierrätyssisältö on teollisuuden alan suurin, yli 90 prosenttia.”
”Ympäristötyössämme digitalisaatio mahdollistaa tuotannon tehostamisen, päästöjen pienentämisen ja energiatehokkuuden kasvattamisen.”
Tietopolitiikka parlamenttiin
Tietoyhteiskunta-akatemiassa tutustuttiin päivän päätteeksi Tietopolitiikan yhteistyöryhmään, joka vuodesta 2019 on edistänyt digitalisaation nostamista omaksi politiikan lohkokseen. Ryhmän 21 jäsentä tulevat kaikista eduskuntapuolueista.
”Poliittisessa järjestelmässä politiikan lohkoilla – esimerkiksi työllisyys tai sosiaalipolitiikka – on oma merkityksensä. Tietopolitiikka on sateenvarjo, jonka alta löytyy erilaisia käsitteitä digitalisaatiosta tekoälyyn, alustataloudesta regulaatioon ja niin edelleen”, havainnollisti Juhana Harju (SDP).
”Poliittinen järjestelmä on jäljessä, se ei noteeraa digitalisaatiota niin paljon kuin se vaikuttaa arjessa. On tunnustettava, että tämä on nuori asia, ja tietysti muutos vaatii aikaa. Ympäristöpolitiikka alkoi 1980-luvulla, ja nyt vasta se on valtavirtaa. Tietopolitiikan ryhmä on perustettu tarpeeseen käydä keskustelua ja edistää tietopolitiikkaa yli puoluerajojen ja toimintalohkojen”, totesi Antti Poikola (Vihreät).
”Vaikka edustamme eri puolueita, katsomme samaan suuntaan. Pyrimme avaamaan keskustelua usean tahon kanssa, että saataisiin siiloja purettua. Hommaa on paljon, ja sitä tehdään oman työn ohessa”, kertoi Miia Lindell (Kokoomus).
”Politiikan pitäisi nykyistä enemmän tukeutua dataan ja tietoon. Suomi on USA:n jälkeen kakkonen tekoälyn potentiaalin hyödyntämisessä. Tekoälyä on tutkittu aktiivisesti 40 vuotta, osaamista on karttunut, ja tietoliikenneinfra on vahva, minkä lisäksi MyData-liike on lähtenyt Suomesta. Meillä on yhteiset perusarvot, joten kaikki tämä pääoma olisi mahdollista saada hyötykäyttöön”, totesi professori Petri Myllymäki Helsingin yliopiston Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:istä.
Miia Lindell, Juhana Harju, Antti Poikola, Johannes Anttila, Petri Myllymäki
Katso kaikki Tietoyhteiskunta-akatemian tallenteet Youtubesta.
Juhlajulkaisu Matkaeväitä digitaaliseen tulevaisuuteen
TIEKEn matkaan tietoyhteiskunnan kehittäjänä pääset tutustumaan 40-vuotisjuhlajulkaisussamme Matkaeväitä digitaaliseen tulevaisuuteen. Julkaisussa jaamme matkantekoa helpottavia kokemuksia menneiltä vuosilta sekä tarjoamme ajateltavaa ja suuntia yhteiselle retkellemme kohti osaavaa, ihmiskeskeistä ja yhteentoimivaa tietoyhteiskuntaa.
Avaa Matkalla digitaaliseen tulevaisuuteen –juhlajulkaisu
