Teknologiateollisuuden Mervi Karikorven vetämän WorldCafe-ryhmän, Digitizing Industry, neljäs teema oli koko yhteiskuntaa koskeva muutos. Ryhmissä puhuttiin siitä, miten yritysten digikyvykkyyttä voidaan parantaa. Ryhmäkeskusteluissa syntyi neljä erilaista ehdotusta siitä, millaisia muutoksia suomalaiseen yhteiskuntaan kipeimmin kaivataan, jotta suomalaiset yritykset voisivat menestyä digitalisaatiossa.
Neljä haastetta suomalaiselle yhteiskunnalle
1. Organisaatioiden ja opiskelijoiden vuoropuhelu ei saa katketa
Opiskeluaikojen pidentymiseen on kiinnitetty paljon huomiota. Opiskelijoita syyllistetään pitkistä opiskeluajoista ja työssä käymisestä opiskelujen aikana. Työssäkäyvä opiskelijat luovat kuitenkin arvokasta vuoropuhelua organisaatioiden ja opiskelijoiden välille. Vuoropuhelu katkeaa, jos opiskelijoiden halutaan vain opiskelevan.
2. Onko pakko joskus paras kannustin?
Suomalaiseen yhteiskuntaan on juurtunut tapa, jossa asioihin lähdetään mukaan, mutta mieluiten pienellä panostuksella ja vapaaehtoisuuspohjalta. Esimerkkinä toimii sähköinen henkilökortti. Suomessa oltiin etunojassa sähköisen henkilökortin käyttöönotossa, mutta kortille ei luotu lainkaan palveluja ja jokainen sai valita, tilaako henkilökortin. Niinpä kukaan ei halunnut korttia.
Virossa henkilökortista tehtiin pakko. Palvelut syntyvät herkemmin, kun kortti on kaikilla. Pitäisikö Suomessakin joskus olla enemmän pakkoa? Esimerkiksi tunnistautumiskeskustelua on jatkettu pian 15 vuotta. Jos halutaan muuttua tietoyhteiskunnaksi, kansalaisia pitää joskus pakottaa muutokseen mukaan.
3. Työehtosopimukset eivät saa toimia kehityksen jarruna
Ammattiyhdistysliikkeellä on suomalaisessa työelämässä edelleen merkittävä rooli. Ammattiyhdistysliikkeen täytyy muuttua muiden mukana. Sopimisen mallit on muutettava kokonaan. Työtä mitataan yhä liikaa aikaperusteisesti: kuuden minuutin lisätyöaika ei tuo digiloikkaa.
Työehtosopimukset voivat joiltain osin jopa estää oppimista. Esimerkiksi opettajat eivät uudista osaamistaan juuri tästä syystä.
4. Maan johtoon tarvitaan digimyönteisyyttä
Suomessa yksityisyyden suoja on viety äärimmäisyyksiin. Monessa kohtaa on paljon lainsäädännöllisiä esteitä tiedon siirtämisestä – ne estävät esimerkiksi monien digitaalisten palvelujen syntymisen.
Ne maat, joissa johtaminen toimii ja esimerkiksi pääministeri on digimyönteinen, tekevät digiloikkia. Ne voivat olla maita, joiden edellytyksiin ei vielä kymmenen vuotta sitten uskottu lainkaan. Maan johdossa tarvitaan ymmärrystä siitä, mitä etua esimerkiksi verkkoyhteyksien kunnostaminen tuo koko maassa. Osa ymmärtää, ja ne jotka eivät ymmärrä – heidän asialistaltaan aihe putoaa kokonaan pois ja digiloikka jää harppaamatta.
Mitä mieltä sinä olet? Ota kantaa!
Keskustelu aiheesta jatkuu Tietoyhteiskunta-akatemian LinkedIn-ryhmässä. Jos et vielä ole jäsen, liity mukaan ja osallistu keskusteluun.
